SOTAHISTORIAN ALAN GRADUJA PALKITTU

13.4.2024

Suomen Sotahistoriallisen Seuran valtakunnallisen pro gradu -kilpailun ensimmäisen palkinnon ja 3 000 euron stipendin on saanut filosofian maisteri Santeri Aikio Jyväskylän yliopistosta. Toisen palkinnon ja 2 000 euron stipendin sai filosofian maisteri Esa Korpi Itä-Suomen yliopistosta. Kolmannen palkinnon ja 1 000 euron stipendin saaja oli sotatieteiden maisteri Jonne Lintunen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kilpailu järjestettiin nyt 20. kerran.

FM Santeri Aikion tutkielma Ruotujakolaitos tilallisena organisaationa Varsinais-Suomessa 1700-luvun lopulla (http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202305243204) käsittelee Suomessa 1700-luvun lopulla voimassa olleen ruotujakolaitoksen organisointia, toimintaympäristöä ja sotilaiden elinpiiriä. Aihe edustaa Suomen sotalaitoshistoriaa ja on jo lähdeaineistonsa vuoksi vaativa. Tutkimuksessa on kunnianhimoinen kysymyksenasettelu ja innovatiivinen metodologia. Tekijä analysoi 1700-luvun karttojen informaatiota myös nykyaikaiseen kartta-aineistoon tukeutuen ja arvioi mm. sotilastorppien ja virkatalojen sijoittelua sotilaallisen tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Hän on perehtynyt syvällisesti lähdeaineistoonsa ja esittää siitä uskottavia tulkintoja, ja monipuolisen kartta-aineiston oivaltava käyttö syventää analyysia. Aikaisempaa tutkimustietoa on hyödynnetty ansiokkaasti. Aikion tutkimus luo laajan lähdeaineiston ja innovatiivisen kartta-analyysin pohjalta eheän kuvan ruotujakolaitoksen toiminnasta Varsinais-Suomessa sekä tuottaa siitä merkittävää uutta tutkimustietoa.

FM Esa Korven tutkielma Historiallinen GIS tiedustelutoiminnan tutkimuksessa: Suomen maa- ja ilmavoimien muodostama vihollistilannekuva Kilpisjärven alueen saksalaisjoukoista Lapin sodassa 1944–1945 (http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20231009) paneutuu Lapin sodan suomalaisjoukkojen tilannekuva-aineistojen arviointiin. Työssä hyödynnetään sekä historiantutkimuksen laadullista sisällönanalyysia että maantieteen alaan kuuluvia moderneja paikkatietomenetelmiä. Näin työ kytkeytyy myös geoinformatiikan ja sotilasmaantieteen tutkimustraditioihin. Sodanaikaisten karttojen ja ilmakuvien konvertointi nykyaikaisiksi paikkatietoaineistoiksi on avannut uusia mahdollisuuksia sotatapahtumien tulkinnoille. Tekijä osoittaa hallitsevansa geoinformatiikan menetelmät ja soveltaa niitä asiantuntevasti. Monipuolista lähdeaineistoa on täydennetty maastotutkimuksilla. Tutkielma tuottaa uutta tietoa tutkimuskohteesta ja paikkatietomenetelmien soveltamismahdollisuuksista historiallisten aiheiden tutkimuksessa.

SM Jonne Lintusen tutkielma Polkupyöristä panssarivaunuihin – Panssariyhtymien tiedustelujoukkojen kehitys jatkosodasta 1960-luvulle (https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023081094665) asettuu Suomen rauhanaikaisen sotilashistorian tutkimusperinteeseen. Selkeästi määriteltyyn tutkimusaiheeseen perustuva tutkimus on toteutettu hallitusti ja järjestelmällisesti. Tutkielmassa on asiantuntevaa analyysia ja osuvia havaintoja, ja tulkinnat ja johtopäätökset ovat uskottavia ja lähteisiin perustuvia. Tekijä asettaa aiheensa osaksi laajempaa kehystä ja osoittaa kykynsä itsenäisiin johtopäätöksiin. Tuloksena on selkeä, tiivis ja tasapainoinen kokonaisuus, joka on myös sujuvasti kirjoitettu. Lintusen opinnäyte tuottaa uutta tietoa panssariaselajin organisaatiokehityksestä Suomessa.

Kaatuneiden muistosäätiö on tukenut taloudellisesti gradu-kilpailun järjestämistä.

 

22.3.2023

Suomen Sotahistoriallisen Seuran valtakunnallisen pro gradu -kilpailun ensimmäisen palkinnon ja 3 000 euron stipendin on saanut valtiotieteiden maisteri Maija Ikonen Turun yliopistosta. Toinen palkinto ja 1 500 euron stipendi annettiin sotatieteiden maisteri Jonathan Rautilalle Maanpuolustuskorkeakoulusta sekä filosofian maisteri Petra Puustjärvelle Itä-Suomen yliopistosta. Kolmannen palkinnon ja 1 000 euron stipendin sai valtiotieteiden maisteri Jani Leivo Helsingin yliopistosta.

Maija Ikosen tutkielman ”Palvelen poikiani viimeiseen saakka”. Rintamasotilaskotisisarten kokemukset talvi- ja jatkosodassa (http://www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042129818) aihe on kokemushistoriallinen ja edustaa uutta sotahistoriaa. Tutkielma kohdistuu yksilötason kokemuksiin yhden pienen vapaaehtoisryhmän eli rintamalla toimineiden sotilaskotisisarten sotatiestä. Hajanaisen lähdeaineiston pohjalta Ikonen analysoi taitavasti sisarten motiiveja ja rintamalle lähtemisen taustatekijöitä sekä monesti raskasta elämää rintamaoloissa. Hän käsittelee asiantuntevasti ja myötäeläen myös sisarten ja sotilaiden kanssakäymistä. Kriittinen, huolellisesti toteutettu ja sujuvasti kirjoitettu tutkielma asettaa sisarten pyyteettömän toiminnan osaksi laajempaa kuvaa ja täydentää ansiokkaalla tavalla sodan ajan naisten kokemusten tutkimuskenttää.

Jonathan Rautilan tutkielman Puolustusvoimien puolueettomuusvartiointijoukot Suomen puolueettomuuslinjaa täydentämässä vuosina 1956–1966 (https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080953466) kohteena on 10 vuotta käytössä ollut joukkokonsepti, jolla varauduttiin puolueettomuuden aseelliseen suojaamiseen sodan jälkeisissä olosuhteissa, joissa puolustusvoimien toimintaedellytyksiä oli voimakkaasti rajoitettu. Tekijä asettaa puolueettomuusvartiointijoukot uskottavasti osaksi laajempaa sotilaspoliittista kehystä. Metodologisesti kypsä ja laajaan alkuperäislähdeaineistoon pohjautuva tutkimus tuottaa uutta tietoa täyttäen siten tutkimuksellista aukkoa.

Petra Puustjärven tutkielma ”Valmiiksi – Ratsailta”. Suomen ratsuväen taktinen käyttö vuosina 1939–1944 (http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20220641) edustaa kunniakkaalla tavalla suomalaisen sotataidon historian tutkimusta. Erinomaiseen kysymyksenasetteluun pohjautuvan tutkimuksen tulkinnat ja johtopäätökset ovat uskottavia ja lähteisiin perustuvia. Tekijä osoittaa, että ratsuväen käyttöä ei ollut ennen talvisotaa laajemmin määritetty ja että sen käyttöperiaatteet muuttuivat jatkosodan kuluessa rintamatilanteen muutosten perusteella. Sujuvasti kirjoitettu tutkimus tuottaa uutta ja tarkempaa tietoa ratsuväen historiasta erityisesti taistelukentillä.

Jani Leivon tutkielma Aseveli mielten hallitsijana – Kansallissosialistisen Saksan propagandavaikuttaminen Helsingissä 1940–1944 (http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202205182068) on metodologisesti kunnianhimoinen ja käsittelee vaativaa aihetta, josta tietoa on saatavissa varsin rajallisesti. Tekijä on kehittänyt propagandatutkimuksen teorioiden pohjalta uskottavia tulkintoja. Tutkimus tuottaa uutta tietoa saksalaisten sota-aikaisesta propagandasta ja kulttuurivaikuttamisesta Suomessa.

Kaatuneiden muistosäätiö on tukenut taloudellisesti gradu-kilpailun järjestämistä. Kilpailu järjestettiin nyt 19. kerran.

Tietoja seuran toiminnasta on saatavissa seuran sivuilta www.sshs.fi .

 

23.3.2022

Suomen Sotahistoriallisen Seuran valtakunnallisen pro gradu -kilpailun ensimmäisen palkinnon ja 3 000 euron stipendin ovat saaneet filosofian maisteri Jenna Saarenketo Turun yliopistosta ja yhteiskuntatieteiden maisteri Severi Grönroos Tampereen yliopistosta. Kolmannen palkinnon ja 1 000 euron stipendin sai filosofian maisteri Hilda Tolonen Helsingin yliopistosta.

Jenna Saarenkedon tutkielma Suomen lotat Kolmannen valtakunnan vieraina. Lottien kokemuksia palkinto- ja virkistysmatkoilta Saksaan vuosina 1943–1944 (http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081843532) kohdistuu yksilötason kokemuksiin yhdestä jatkosodan ajan poikkeuksellisesta ilmiöstä. Suomalaisten lottaryhmien virkistysmatkat Hitlerin Saksaan tarjoavat mahdollisuuden tarkastella matkojen roolia monesta kiinnostavasta näkökulmasta, esimerkiksi matkojen joutumista osaksi kansallissosialistista sotapropagandaa. Tutkimus perustuu fragmentaarisen lähdeaineiston tarkkasilmäiseen ja oivaltavaan analysointiin, jossa lähdekritiikki ja tutkimuseettiset kysymykset on hyvin otettu huomioon. Suomen ja Saksan jatkosodan aikaisia suhteita käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa matkailun merkitys on jäänyt vähälle huomiolle. Saarenkedon tutkielma täydentää tätä puutetta ansiokkaalla tavalla ja asettaa lottien virkistysmatkat historiallisesti osaksi laajempaa kuvaa. Tekijä tuottaa merkittävää uutta tutkimustietoa vähän tutkitusta aihepiiristä.

Severi Grönroosin tutkielman Kaukana kaatuneet. Rauhanturvaajien kuolemien käsittely Suomessa 1964–2011 (https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202109217187) aihe, rauhanturvaamistoiminnassa sattuneiden henkilötappioiden mediakäsittely osana ns. kuolemankulttuuria edustaa uutta sotahistoriaa. Tekijä analysoi ansiokkaasti palveluksessa kaatuneiden rauhanturvaajien hautajaisten saaman julkisuuden muuttumista. Hän asettaa tapaukset uskottavasti osaksi laajempaa kehystä kuten suurvaltapolitiikan asetelmien sekä suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muuttumista. Analyysi on monipuolista ja asiantuntevaa. Tutkielmallaan tekijä laajentaa sotahistoriallista tutkimusta rauhanturvaamiseen, joka on ollut katveessa toiminnan laajuuteen nähden. Grönroosin tutkimus tuottaa uutta ja tarkempaa tietoa rauhanturvaamistoiminnan kääntöpuolesta eli tappioista ja niihin suhtautumisesta täyttäen siten tutkimuksellista aukkoa.

Hilda Tolosen tutkielma (Toinen) nainen kansallisessa sotakertomuksessa. Lukion oppikirjojen esitys naisesta osana itsenäisen Suomen sotahistoriaa 1984–2018 (http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202103301759) sijoittuu uuden sotahistorian tutkimusalaan paneutuessaan naisten asemaan, kokemuksiin ja toimijuuteen sota-aikana. Tekijä osoittaa vakuuttavasti, että naiset jäävät oppikirjojen sotahistoriallisissa sisällöissä selvästi vähemmille maininnoille kuin miehet. Analyyttisen ja teoriapainotteisen tutkimuksen tulkinnat ja johtopäätökset ovat uskottavia ja lähteisiin perustuvia. Metodologiset valinnat ja graafiset kuvaukset havainnollistavat tarkastelua.

Kaatuneiden muistosäätiö on tukenut taloudellisesti gradu-kilpailun järjestämistä. Kilpailu järjestettiin nyt 18. kerran.

                                                                                                                                                               24.3.2021

 SOTAKOIRATUTKIMUS PALKITTIIN

Suomen Sotahistoriallinen Seura on valinnut valtakunnallisen pro gradu -kilpailunsa voittajaksi ja 3 000 euron stipendin saajaksi filosofian maisteri Noora Viljamaan Turun yliopistosta. Toisen palkinnon ja 2 000 euron stipendin sai sotatieteiden maisteri Santtu Kauppinen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kolmannen sijan jakoivat filosofian maisteri Leo Leskinen Itä-Suomen yliopistosta ja valtiotieteiden maisteri Iida Hallikainen Turun yliopistosta, jotka kumpikin saivat 1 000 euron stipendin.

Noora Viljamaan tutkielma Sotatoverit: Sotakoirat, sotilaat ja sodan kokemus talvi- ja jatkosodassa (http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051435497) edustaa uutta sotahistoriaa poikkeuksellisella aihevalinnallaan. Siinä on tutkittu sotakoirien merkitystä kokemushistoriallisesta näkökulmasta. Sotakoirien toimintaa ja vaiheita, jopa sankaritekoja rintamajoukkojen mukana erilaisissa tilanteissa analysoidaan eläytyen ja empaattisesti. Koirien palvelustehtävät asetetaan osaksi kansakunnan taistelua, sotakokemuksia ja nationalismia. Työn selkeä ja systemaattinen tarkastelutapa tuo merkittäviä tuloksia aiemmin lähes tutkimattomasta aihepiiristä. Viljamaan ansiokas tutkimus osoittaa, että ensisijaisesti työkaluiksi tai apuvälineiksi tarkoitetuilla sotakoirilla oli sodassa paljon syvempi merkitys. Sotilaiden ja sotakoirien vuorovaikutuksen kautta koirista tuli sotilaille ystäviä, kumppaneita sekä ilon ja turvallisuuden tuojia. Hallittu tutkimus tuottaa uutta tietoa sotakoirien suuresta merkityksestä sotilaiden henkiselle hyvinvoinnille vaikeissa olosuhteissa.

Santtu Kauppisen tutkielman aihe Olivatko Lapin kaukopartiomiehet pulassa? – Osasto Paatsalon taktiikoiden, tekniikoiden, toimintatapojen ja varusteiden tarkastelu jatkosodassa (https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/177761/SM1493.pdf?sequence=1&isAllowed=y) asemoituu perinteiseen sotahistorialliseen tutkimusperinteeseen. Tekijä on tunnistanut aukon tähänastisessa kaukopartiotutkimuksessa ja löytänyt uuden käytännönläheisen tarkastelukulman. Tutkimuksen vahvuuksiin kuuluu uskottavien tulkintojen muodostaminen hajanaisen ja puutteellisen lähdeaineiston pohjalta. Tekijä kykenee liittämään tutkimuksensa myös Puolustusvoimien nykyisen selviytymistaitojen koulutuksen tematiikkaan. Tutkimus tuottaa uutta ja tarkempaa tietoa menestyksellisen kaukopartiotoiminnan edellytyksistä.

Leo Leskisen tutkielma ”Miehet elävät lomasta lomaan”. Mieliala 7. ja 11. divisioonan joukoissa jatkosodassa (http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20201443) täyttää aiemmassa mielialatutkimuksessa ollutta aukkoa. Tekijä on paneutunut aiheeseen syvällisesti ja etsinyt vastauksia mielialojen vaihtelujen juurisyihin. Tulokset on esitetty luotettavasti alkuperäislähteisiin tukeutuen. Leskisen analyysi tuottaa uskottavaa uutta tietoa mielialojen vaihteluun ruohonjuuritasolla vaikuttaneista tekijöistä. Erityisesti lomakäytäntöjen ja kotiasioiden vaikutus mielialoihin on tutkimuksen mukaan ollut suurempi, kuin aiemmin on ajateltu.

Iida Hallikaisen tutkielma ”Kohta taitaa muuttua säännöstelyn alaiseksi sekin, että kenelle kirjoittaa” – Kotirintaman naisten suhtautuminen valtion säädöksiin, tiedotukseen ja sodankäynnin motiiveihin jatkosodan aikaisissa kirjeissä (http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020082161370 ) kuuluu uuden sotahistorian piiriin. Metodologisesti vahvassa tutkimuksessa tulee esille selvä ero ns. tavallisten naisten ja lottina palvelleiden naisten asenteissa. Tutkimus tuo uutta tietoa sodan vaikutuksista kotirintaman ja erityisesti naisten elämään.

Kaatuneiden muistosäätiö on tukenut taloudellisesti gradu-kilpailun järjestämistä. Kilpailu järjestettiin nyt 17. kerran.

20.3.2020

Suomen Sotahistoriallinen Seura on valinnut jokavuotisen valtakunnallisen pro gradu -kilpailunsa voittajaksi ja 3 000 euron stipendin saajaksi filosofian maisteri Erkki Hietaniemen Helsingin yliopistosta. Toisen palkinnon ja 2 000 euron stipendin saa sotatieteiden maisteri Thomas Ruuhonen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kolmannen sijan jakavat filosofian maisteri Akseli Sopanen Itä-Suomen yliopistosta ja valtiotieteiden maisteri Lauri Vuorinen Helsingin yliopistosta, jotka kumpikin saavat 1 000 euron stipendin.

Erkki Hietaniemen tutkielma Pohjanmaan rykmentti Preussin sodassa 1626–1629. Rekryyteistä sotilaiksi ja selviytyminen sotaretkellä (http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201903271536) edustaa sotahistoriallista tutkimustraditiota, mutta hieman poikkeavalla näkökulmalla. Tutkielmassa on selvitetty Ruotsin suurvalta-armeijaan kuuluneen yhden suomalaisen rykmentin vaiheita, jopa yksittäisten sotilaiden tarkkuudella 30-vuotisen sodan alkuvaiheessa. Tutkimuksen mukaan pohjalaisrykmentin vajaasta 3 000 miehestä selvisi sotaretkeltä hengissä vain alle 20 prosenttia. Se oli aikakauden sodankäynnille tyypillistä samoin kuin se, että valtaosa tappioista aiheutui kulkutaudeista, nälästä ja rasituksista, vain pieni osa varsinaisista sotatoimista. Hietaniemen ansiokas tutkimus perustuu alkuperäiseen 1600-luvun lähdemateriaaliin ja osoittaa, että vanhoista, jo monien aiempien tutkijoiden käyttämistä lähteistä voidaan yhä saada irti olennaista uutta tietoa, jopa henkilötasolla.

Thomas Ruuhosen tutkielma Terrorismista sissisotaan – kriittinen siirtyminen kumouksellisen sodan toiseen vaiheeseen (http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625595) käsittelee ns. kumouksellista sotaa, terrorismia, epäsymmetristä sodankäyntiä ja sissisotaa ja liittyy siten sotataidon historiaan. Siinä pureudutaan Mao Zedongin sotateoreettisiin oppeihin ja ajatuksiin sekä arvioidaan niiden toteuttamismahdollisuuksia tapausesimerkkien valossa 1940-luvulta 1980-luvulle. Tutkimus avaa uusia näkökulmia ja tuo uutta tietoa maolaisesta kumouksellisesta sodankäynnistä ja heijastuu vahvasti myös nykypäivään.

Akseli Sopanen käsittelee tutkielmassaan Itämeren pieni vaanija. Sukellusvene Saukko alkuideoista poistoon saakka 1921–1953 (http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20191146) Suomen sukellusvenelaivaston pienimmän aluksen kiinnostavia vaiheita. Saukko oli alun perin suunniteltu Laatokan olosuhteisiin, mutta päätyi toimimaan Itämerellä Suomen muiden sukellusveneiden tavoin. Perusteellinen tutkimus tuo uutta tietoa myös sukellusveneiden hankintaprosessista kaikkine vaiheineen ja vastoinkäymisineen. Samalla koko Suomen sukellusveneaselajin kehityskaari on esitetty luotettavasti alkuperäislähteisiin tukeutuen.

Lauri Vuorisen tutkielma ”Erikoistekniset laitteet”. P-15-meritorjuntaohjusten hankinta Suomen ja Neuvostoliiton välisen asekaupan kontekstissa (http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906132800) käsittelee Suomen ensimmäisten meritorjuntaohjusten monivaiheista hankintaa 1960-luvulla. Vankalle lähdepohjalle rakennettu tutkimus tuo uutta tietoa Suomen ja Neuvostoliiton kylmän sodan aikaisen sotilasmateriaalikaupan monimutkaisista hankintaprosesseista ja niihin liittyneestä omalaatuisesta salailukulttuurista. Tekijä kytkee ne taitavasti ajan ulkopoliittiseen kontekstiin.

Kaatuneiden muistosäätiö on tukenut taloudellisesti gradu-kilpailun järjestämistä.

 

Vuonna 2019 jaetut palkinnot

Suomen Sotahistoriallinen Seura on järjestänyt jo 15. kerran valtakunnallisen pro gradu -kilpailun edellisen vuoden aikana valmistuneiden sota- tai sotilashistoriaan liittyvien pro gradu-tutkielmien kesken. Palkinnot jaettiin Helsingissä 19.3. Kilpailun voittajaksi ja 3 000 euron stipendin saajaksi valittiin sotatieteiden maisteri, kapteeniluutnantti Mikael Tammisalo Maanpuolustuskorkeakoulusta. Toisen palkinnon ja 2 500 euron stipendin sai filosofian maisteri Sebastian Schiavone Itä-Suomen yliopistosta.
Mikael Tammisalon tutkielma Valvontakomission työkalusta puolueettomuusvartioinnin etulinjaan – Suomen merivalvonnan kehitys vuosina 1944–1960 edustaa seuran arvioiden mukaan kunniak-kaalla tavalla puolustusvoimien historian tutkimustraditiota. Tammisalo on analysoinut systemaattisesti ja ansiokkaasti Suomen meripuolustuksen sodanjälkeisen tilanteen vaikutuksia merivalvontaan ja kyennyt asettamaan sen kehityksen luontevasti osaksi aluevalvontaa, merivoimien yleistä kehitystä sekä puolustussuunnittelua. Tutkija hallitsee suvereenisti laajan alkuperäislähdemateriaalin käyttäen sitä kriittisellä otteella johtopäätöstensä tueksi.  Loogisesti etenevä ja tasapainoinen tutkimusraportti tuo uutta tietoa vähän tunnetusta aihepiiristä.
Linkki Tammisalon graduun: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018080233366

Sebastian Schiavone on tutkielmassaan Palkkamiekat kirjeissä. Skotlantilaisten palkkasoturien näyttäytyminen Ruotsin kuninkaallisten ja aatelin kirjeissä 1570–1599 tarttunut harvinaiseen ja vaativaan aiheeseen, joka erottuu sotahistorian tutkimuksen valtavirrasta. Tutkimuksen lähdeaineistona olleita 1500-luvun alkuperäislähteitä on analysoitu nykyaikaisen diskurssianalyysin metodilla ja saatu niukkasanaisista lähteistä irti monipuolisia ja vivahteikkaita tulkintoja sekä niihin perustuvia johtopäätöksiä. Metodi sijoittaa Schiavonen tutkimuksen osaksi ns. uutta sotahistoriaa, jossa pääpaino ei ole sodankäynnissä, vaan uusien näkökulmien etsimisessä ja löytämisessä. Erittäin analyyttinen tutkimus todistaa, miten uusilla näkökulmilla ja tutkimusmenetelmillä voidaan saada uutta tietoa sinänsä tunnetuista sotahistoriallisista tapahtumista.
Linkki Schiavonen graduun: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20180484

Kaatuneiden muistosäätiö on tukenut taloudellisesti gradu-kilpailun järjestämistä.

Vuonna 2018 jaetut palkinnot

Suomen Sotahistoriallinen Seura palkitsi 19.3. Helsingissä vuoden 2017 parhaita sota- ja sotilashistoriaan liittyviä pro gradu -tutkielmia. Kilpailun voitto jaettiin kahden tasavahvan tutkielman kesken, joiden molempien tekijät saivat 3 000 euron stipendin. Voittajat olivat valtiotieteen maisteri Mikko Virta (Helsinki) Helsingin yliopistosta ja sotatieteiden maisteri, kapteeni Marko Siirtola (Sodankylä) Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kolmannen palkinnon ja 1 000 euron stipendin sai filosofian maisteri Jenni Löppönen (Kuopio) Itä-Suomen yliopistosta.

Seuran arvioiden mukaan Mikko Virran tutkielma (Hävittäjäseikkailu 1954 – Suomen MiG-suihku-konekaupan nousu ja tuho kylmän sodan kulisseissa ) kohdistuu Suomen kylmän sodan ajan poliittisen historian yhteen mielenkiintoiseen episodiin, joka on samalla osa puolustushallinnon ja puolus-tusvoimien historiaa. Tutkimus avaa näkökulmia politiikan ja puolustusvoimien materiaalihankintojen välisiin suhteisiin osana neuvostosuhteita ja alkamassa ollutta idänkauppaa 1950-luvun alkuvuosina. Virta analysoi ansiokkaasti Suomen tuolloista sisä-, ulko- ja kauppapoliittista tilannetta ja ilmapiiriä. Hän kykenee asettamaan hävittäjähankkeen taitavasti oikeaan poliittiseen kontekstiin ja rakentaa tapahtumille uskottavan selitysmallin. Hänen systemaattinen ja metodologisesti vankka tutkimuksensa tuottaa vakuuttavia tuloksia ja selkeästi uutta tietoa.

Marko Siirtolan tutkimus (Metsä – rajoite vai mahdollisuus? Uomaan ampumakokeilu suomalaisen metsätaistelun suunnannäyttäjänä vuonna 1934 ) on erinomainen esimerkki sotataidon historian pitkästä tutkimusperinteestä puolustusvoimissa. Siirtola on perehtynyt aiheeseensa syvällisesti ja rakentanut siitä jäntevän ja kurinalaisesti etenevän tutkimuksen, jossa pohditaan ansiokkaasti metsä-taistelukokeilujen ja taktiikan kehitystä ja vuorovaikutussuhteita. Huolellisesti laadittu ja hallittu tutkimus tuottaa merkittäviä tuloksia ja kiinnostavaa uutta tietoa suomalaisen taktiikan kehittymisestä 1930-luvun lopulla yhden keskeisen osa-alueen – maaston ja olosuhteiden hyväksikäytön – osalta. Siirtolan tutkimus on erinomainen lisä suomalaisen sotataidon historian tutkimuskenttään.

Jenni Löppösen tutkimus (Lapsisotilaana Sri Lankan sisällissodan tamilitiikereissä 1987-2007) tarjoaa uudenlaisen, eläytyvän näkökulman yhteen sodankäynnin ilmiöön eli lapsisotilaiden käyttöön. Löppösen tutkimus tuo lapsisotilasilmiön tarkasteluun uutta tietoa, jolla on laajempaakin kiinnostavuutta, ja se on myös hyvä esimerkki uuden sotahistorian tutkimuksesta.

Kaatuneiden muistosäätiö on tukenut gradu-kilpailun järjestämistä taloudellisesti.

Vuonna 2017 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (3 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Olli Siitonen: ”It don’t mean nothing.” – Yhdysvaltalaissotilaiden kertomukset ja tappamisen psykologia Vietnamin sodassa (Helsingin yliopisto).

”Siitosen tutkimus kohdistuu sotahistorian kannalta tuoreeseen aiheeseen. Tutkimusaihe kytkeytyy hyvin kansainvälisen sotahistorian tutkimuksen piirissä käytyihin ajankohtaisiin keskusteluihin, joilla on paljon annettavaa myös suomalaisille nykypolven sotahistorioitsijoille. Siitonen analysoi Vietnamin sotaa koskevaa julkaistua haastattelu- ja muistelma-aineistoa psykologian tutkimustradition kautta tuoden siten historiantutkimukseen uutta näkökulmaa.”

Toinen palkinto (2 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Anna Warsell: ”Isä kuollut kapinassa”. Ruoveden punaorpohuolto ja sodan muisteltu lapsuus vuosina 1918-1924 (Jyväskylän yliopisto).

”Warsell käsittelee tutkimuksessaan sosiaalihistorian näkökulmasta vuoden 1918 sodan jälkeisten ns. punaorpojen kohtaloa ja vaiheita yhdellä paikkakunnalla. Tutkielmassa on sovellettu ansiokkaasti kulttuurin- ja perinteentutkimuksen sekä mikrohistorian menetelmiä.”

Kolmas palkinto (1 000 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Sotatieteiden maisteri Erik Stenström: Syvän ja aktiivisen puolustuksen puolestapuhuja. Y. A. Järvisen vaikutus suomalaisen taktiikan kehitykseen ennen talvisotaa (Maanpuolustuskorkeakoulu).

Filosofian maisteri Jani Malmi: Kranaatteja ja korvikkeita Itärajalla. Talvisodan ja jatkosodan historiakuva Itä-Suomen sotahistoriallisissa museoissa (Itä-Suomen yliopisto).

”Stenströmin tutkielma edustaa kunniakkaalla tavalla perinteistä sota- ja sotilashistorian tutkimustraditiota. Suomen olosuhteisiin soveltuvan taktiikan kehittäminen oli puolustusvoimien alkuvuosikymmenien tärkeimpiä haasteita.”

”Malmin tutkielman aihe liittyy sodan seurausilmiöihin ja muistamiseen esineiden kautta. Hän analysoi kolmen sotahistoriallisen museon esinekokoelmista välittyvää historiakuvaa innovatiivisella tutkimusmenetelmällä.”

Vuonna 2016 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (3 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Olli Joukio: Sanelua vai vuorovaikutusta? Soteva, Karelia ja Porin Konepajan sotakorvaustuotanto 1944-1952 (Turun yliopisto).

”Joukion tutkimus kohdistuu tuoreeseen aiheeseen, sodasta rauhaan siirtymisen problematiikkaan. Hän käsittelee Jatkosodan jälkeistä sotakorvausvaihetta ja yhden keskisuuren metalliteollisuusyrityksen asemaa sotakorvaustuotannossa ja -toimituk­sissa. Hän on analysoinut ansiokkaasti niitä haasteita ja vaikeuksia, joita yritystasolla jouduttiin kohtaamaan Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan (Soteva) ja Neuvostoliittoa edustaneen vastaanottajaelimen vaatimusten paineissa. Alkuperäisaineistoon perustuva tutkimus tarjoaa uutta tietoa yritysten päätäntävallasta sotakorvaustoimituksissa.”

Toinen palkinto (2 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Anna Huhtala: ”Kaaduit taistelussa vapauden, sekä ihmisarvon ja oikeuden” – Kuolemankäsittely Suomen sisällissodassa punaisten puolella (Tampereen yliopisto).

”Huhtalan tutkimuksen kohteena ovat kuolemaan liittyneet rituaalit sekä julkiset ja yksityiset surun osoittamistavat sisällissodan punaisella puolella. Huhtala käsittelee punaisten kuolemia tapaustutkimuksena ja osana jopa universaalia kuolemankäsittelyä. Taitavasti laadittu tutkimus tuottaa yleisempiäkin havaintoja kuoleman merkityksistä poikkeusoloissa.”

Kolmas palkinto (1 000 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Filosofian maisteri Elina Yli-Luukko: Kirjeisiin kirjoitettu sota. Avioparin kirjeenvaihdossa rakentuvat merkitykset vuonna 1944 (Jyväskylän yliopisto).

Sotatieteiden maisteri Tero Sakala: Kouluammuntojen kehittyminen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä. (Maanpuolustuskorkeakoulu).

”Yli-Luukon tutkimus perustuu yhden avioparin Jatkosodan aikaiseen kirjeenvaihtoon. Hän on huolellisella analyysilla saanut vaikeasti käsiteltävästä aineistosta merkittäviä tuloksia, jotka saavat tukea myös muiden tutkijoiden havainnoista samankaltaisista aineistoista.”

”Sakalan tutkimus kuuluu puolustusvoimien rauhanaikaisen historian ja sotilaskoulutuksen kehittymisen kokonaisuuteen, jonka yhdestä tärkeästä osa-alueesta Sakala on laatinut perusteellisen, hallitun ja jäntevän tutkimuksen. Ampumataidon systemaattinen kehittäminen oli keskeinen koulutuskohde itsenäisen Suomen puolustusvoimien perustamisvaiheessa.”

 

Vuonna 2015 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (3 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Niilo Kivistö: Pietarin suojaksi vai uhkaksi Saksan selustaan? Brittiläinen sukellusvenelaivue osana Venäjän Itämeren laivastoa 1914-1918 (Helsingin yliopisto).

”Kivistö tarkastelee tutkielmassaan vain vähän suomalaisessa julkisuudessa käsiteltyä, 100 vuotta sitten tapahtunutta brittiläisen sukellusvenelaivueen toimintaa Pohjois-Itämerellä ja Suomen rannikon tuntumassa.”

Toinen palkinto (2 000 euron stipendi): Yliluutnantti Matti Kauppila: Talvitaktiikan ja talvikoulutuksen ilmeneminen Rukajärven suunnalla 1941-1942 (Maanpuolustuskorkeakoulu).

”Kauppila tarkastelee 1920- ja 1930-luvuilla kehitettyjen talvitaisteluperiaatteiden soveltamista 14. Divisioonan joukkojen koulutuksessa ja taisteluissa.”

Kolmas palkinto (1 000 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Filosofian maisteri Juha Kontturi: Alfan henki – Kerrottu historia ja toimintaympäristö Kosovossa 2003-2009 palvelleiden suomalaisten rauhanturvaajien yhteisössä (Itä-Suomen yliopisto).

Valtiotieteen maisteri Lasse Salonen: Anteeksipyyntöjen politiikka 2000-luvun Kroatiassa. Tutkimus neljästä vuosina 2001-2012 esitetystä historiallisesta anteeksipyynnöstä (Helsingin yliopisto).

”Kumpikin tutkimus tarkastelee Jugoslavian hajoamiseen liittyvien sotien tapahtumia ja seurannaisvaikutuksia 2000-luvun alkuvuosina.”

Vuonna 2014 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (3 000 euron stipendi): yliluutnantti Antti-Veikko Haimila: Päämajan ja merivoimien suhde rannikolla suoritettujen operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa jatkosodassa (Maanpuolustuskorkeakoulu).

”Haimilan tutkimuksesta selviää, että Merivoimat osallistuivat merellisten operaatioiden lisäksi myös rannikon sotatoimiin. Koordinointi Päämajan, Merivoimien esikunnan ja muiden puolustushaarojen välillä oli monestakin syystä vajavaista eikä johtanut aina tavoiteltuun tulokseen.”

Toinen palkinto (1 000 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Filosofian maisteri Juho Annala: Suomen osallistuminen Kosovo Force -operaa­tioon vuonna 1999 (Jyväskylän yliopisto).

Filosofian maisteri Jussi-Pekka Hiltunen: Kehityspaineita ja muutosvastarintaa: Suomen armeijan panssarintorjunta oppivana organisaationa vuosina 1943-1944 (Itä-Suomen yliopisto).

Vuonna 2013 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (3 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Atte Honkaniemi: Aseveliperheiden auttamiseksi, kansallisen yhtenäisyyden lujittamiseksi. Oulun Aseveljien vuodet 1940-1945 (Oulun yliopisto).

”Honkaniemi on tutkielmassaan selvittänyt yhden Suomen Aseveljien Liiton (SAL) paikallisosaston – Oulun osaston – elinkaaren. SAL toimi vuosina 1940-1945 ja se jouduttiin lopettamaan välirauhan sopimuksen 21. artiklan tulkinnan perusteella. Silloinen äärivasemmisto piti liittoa poliittisena eikä sodan käyneiden miesten etujärjestönä ja yhdyssiteenä. Honkaniemi selvittää tutkimuksessaan ansiokkaasti, miten järjestö toimi käytännön tasolla katto-organisaation tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti.”

Toinen palkinto (2 000 euron stipendi): Valtiotieteen maisteri Otto Aura: Rakennustöitä jatkosodassa. Työ, työvoima sekä rationalisointi linnoitustöissä 1941-1944 (Helsingin yliopisto).

”Auran tutkimus käsittelee yhden sodanaikaisen rakennusyksikön ja sen päällikön toimintaa aikana, jolloin kaikesta ja erityisesti työvoimasta oli pulaa. Työn suunnittelu ja toteutus oli suoritettava mahdollisemman järkiperäisesti; oli priorisoitava monella tasolla.”

Kolmas palkinto (1 000 euron stipendi): Maisteri Marjo Koponen: Aviottomat lapset miehitetyssä Itä-Karjalassa 1942-1944 (Itä-Suomen yliopisto).

”Tutkielmassa selvitetään, mikä osuus suomalaissotilailla oli alueen aviottomien lasten syntymisessä ja elatusvelvollisuuden toteamisessa. Määrä ei ollut aivan vähäinen, se oli useita satoja.”

Vuonna 2012 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (2 500 euron stipendi): Filosofian maisteri Liisa Vuonokari: ”Tätä työtä tehdään vain kerran.” Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan opettajaleiri suomalaisten ja itäkarjalaisten kohtaamisen paikkana (Turun yliopisto).

Toinen palkinto (2 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Aki Aunala: Valoa Karjalaan. Neuvostopropaganda Venäjän Karjalassa 1918-1922 (Jyväskylän yliopisto).

Kolmas palkinto (750 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Filosofian maisteri Sampsa Hatakka: Sotilaita ja siviilejä – Viaporin väestö vuonna 1806 (Helsingin yliopisto).

Valtiotieteen maisteri Simo Hiilamo: Haukkoja kuvaputkilla. Vastakaupat poliittisena kysymyksenä Hawk-harjoitushävittäjähankin­nassa vuosina 1975-1981 (Helsingin yliopisto).

Kunniamaininta kolmelle tutkielmalle:

–     Maisteri Olli Kleemola: Kaksi totuutta? Omat, liittolaiset ja viholliset rintama- ja TK-miesten kuvaamina (Turun yliopisto).

–     Filosofian maisteri Heidi Ruotsalainen: Aikamiesten intiaanileikkiä rahapalkalla. Lauri Solehmainen – NATO:n agentti (Itä-Suomen yliopisto).

–     Juha Saarimaa: Siilasvuon joukkojen huollon järjestelyt Suomussalmella 1939-1940 (Maanpuolustuskorkeakoulu).

Vuonna 2011 jaetut palkinnot:

Ensimmäinen palkinto (2 500 euron stipendi): Filosofian maisteri Noora Wilms-Narvola: ”Ryssän heilat ja pikku-iivanat”, Sanomalehti- ja muistitietotutkimus suhtautumisesta neuvostoliittolaisten sotavankien kanssa seurustelleisiin naisiin ja heidän lapsiinsa (Itä-Suomen yliopisto).

”Tutkielma kuuluu tekijän mukaan ”ns. uuden sotahistorian piiriin, jolle on tyypillistä tutkia sotaa uudenlaisesta näkökulmasta käsin, inhimillisenä kokemuksena”. Tutkielmassa tarkastellaan kauan vaiettua ja vieläkin suhteellisen arkaluontoista asiaa eli venäläisten sotavankien seurustelua suomalaisten naisten kanssa. Suhteista syntyi myös lapsia ja tutkielma perustuu neljän tällaisesta suhteesta syntyneen lapsen haastatteluun.”

Toinen palkinto (2 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Mikko Mäkinen: ”Meidän taistomme käydään rauhan puolesta” – Irakin kriisi ja sodanuhka Ranskan parlamentin debateissa vuosina 2002-03 (Jyväskylän yliopisto).

”Tutkielmassa käsitellään Ranskan parlamentissa syksyllä 2002 ja 2003 käytyä keskustelua siitä, miten Ranskan tulisi suhtautua Irakin kriisiin ja sodan­uhkaan. Ranskan silloinen poliittinen johto oli haluton osallistumaan sotaan ja vastusti Yhdysvaltojen ja Britannian hyökkäysaikeita.”

Kolmas palkinto (750 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Filosofian maisteri Thomas Jokinen: Kenen Kosovo? Albaaniseparatismin vaiheet ja vaikutus Kosovon itsenäistymiskehitykseen vuosina 1945-2008 (Turun yliopisto).

Maisteri Antti Saarelainen: Suomalainen sotilasidentiteetti yhteiskunnan muutoksessa toisen maailmansodan jälkeen (Helsingin yliopisto).

”Jokinen tarkastelee tutkielmassaan Kosovon vaikeata tietä itsenäisyyteen. Erityisesti hän pyrkii selvittämään Kosovon albaanien oman toiminnan itsenäisyyden saavuttamisessa suhteuttaen sen siihen, mikä merkitys oli kansainvälisen yhteisön päätöksillä Kosovon itsenäistymisprosessissa. Kosovohan oli ensin autonominen osa Jugoslaviaa ja sen jälkeen Serbiaa, mutta se ei ollut missään vaiheessa osatasavallan asemassa. Kosovo julistautui itsenäiseksi 17.2.2008.”

”Saarelaisen tutkielmassa selvitetään suomalaista sotilas- ja maanpuolustus­identiteettiä toisen maailmasodan jälkeen. Sotaa edeltänyt viholliskuva oli täydellisesti muuttunut, kun ennen sotaa luodusta viholliskuvasta ja vihollisesta – joka arvio oli toteutunutkin sotien 1939-1944 aikana – oli tullut viimeistään vuonna 1948 solmitun yya-sopimuksen myötä ystävä ja hyvä naapuri. Oli määriteltävä uusi aihe uskottavan maanpuolustuskyvyn ylläpitämiselle, siksi muotoutui puolueettomuus.”

Vuonna 2010 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (2 500 euron stipendi): Maisteri Christian Jämsén: Värnpliktig inhysing och frivillig student. En kollektiv biografi om underbefälet vid 1:a Nylands finska skarpskyttebataljon och 5:e Kuopio finska skarpskyttebataljon 1881-1901.

Toinen palkinto (1 750 euron stipendi): Filosofian maisteri Juuso Ylönen: Wiron wapauden puolesta bolshewistien hirmuwaltaa wastaan. Sanomalehdistön suhtautuminen suomalaisvapaaehtoisten toimintaan Viron vapaussodassa 1918-1919.

Kolmas palkinto (750 euron stipendi): Maisteri Heimo Kukkonen: Viljo Vyyryläinen – Punaorpo, Marskin ritari, Luottamusmies.

Vuonna 2009 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (1 750 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Valtiotieteen maisteri Nina Siilasto: Auttaen ja hoivaten. Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestö jatkosodassa (Helsingin yliopisto).

Maisteri Marko Tiainen: Kunniallinen rauha horisontissa – kangastus vai fakta? Kustaan sodan rauhantekoon johtanut diplomaattinen prosessi 1788-1790 (Joensuun yliopisto).

”Siilasto tutkii vähälle huomiolle jääneen SPR:n alaisen, sodan aikana puolustusvoimien lääkintähuollossa avustavana työvoimana toimineen Apusisarjärjestön syntyä, sen tekemisiä jatkosodan aikana ja vielä sen jälkeenkin aina järjestön alasajoon 1950-luvun alussa. Apusisarjärjestön toiminta liittyy jopa koko Suomen sairaanhoito-organisaation muutoksiin, kun järjestön toiminta oli pohjana vuonna 1946 alkaneelle apuhoitajakoulutukselle.”

”Tiainen selvittää ns. Kustaan sodan 1788-1790 rauhaa eli Värälän rauhaa ja siihen johtaneita syitä, sekä kotoperäisiä että kansainvälisiä. Gradussa tutkitaan rauhanneuvotteluprosessia elokuusta 1788 elokuuhun 1790. Lisäksi tekijä selvittää Yrjö Maunu Sprengtportenin osuutta rauhanprosessiin tutkien myös, oliko tuon ajan kansainvälisellä yhteisöllä, eurooppalaisilla valtiolla, osuutta rauhantekoon.”

Toinen palkinto (750 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Filosofian maisteri Anne Wack­lin: Suojeluskunnat ja Lotta Svärd syksyllä 1944. Toiminnan lopettaminen ja omaisuuden luovutukset Keski-Suomessa (Jyväskylän yliopisto).

Valtiotieteen maisteri Virpi Vuorinen: Laki eräistä toimenpiteistä Espanjan sisällissotaan osallistumisen estämiseksi. Suomalaisen puolueettomuuden tausta ja todellisuus (Turun yliopisto).

”Wacklin pyrkii tutkielmassaan selvittämään, miten Keski-Suomessa tapahtui edellä mainittujen järjestöjen lopettaminen ja miten niiden omaisuudelle kävi. Hän selvittää myös, miten varsinkin maaseudulla täytettiin se aukko, mikä syntyi kahden keskeisen järjestön lopetettua toimintansa.”

”Vuorinen käsittelee suomalaisten osuutta kohtalaisen vähälle huomiolle jääneessä eurooppalaista lainsäädäntöprosessissa, jonka piti estää ulkopuolisten osallistuminen vuonna 1936 alkaneeseen Espanjan sisällissotaan. Suomessakin säädettiin muiden Euroopan valtioiden tavoin erillislaki, jolla osallistuminen haluttiin estää. Lain hyväksymistä edelsi pitkä ja vivahderikas keskustelu lain tarpeellisuudesta ja siitä, kuinka pitävä laki voisi olla. Laista käytettiin nimitystä puuttumattomuuslaki.”

Vuonna 2008 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (2 000 euron stipendi): Filosofian maisteri Pia Varstala: Sociala anpassningsprocesser i Nykarleby socken efter kriget 1808-09. En fallstudie av yrkesmässig omplacering bland avskedade soldater och familje­bildning under 1810-talet (Åbo Akademi).

”Varstala selvittää ansiokkaasti laajaan alkuperäisaineistoon perustuvassa tutkimuksessaan ruotusotamiesten sopeutumista paikallisyhteisöön sodasta paluun jälkeen. Sota ja miesten kotiinpaluu toi mukanaan suuria haasteita sen aikaisen yhteiskunnan sosiaalisille järjestelmille. Järjestelmät joustivat ja sopeutuivat hyvin niihin vaatimuksiin, joita tilanne niiltä edellytti.”

Toinen palkinto (1 000 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Valtiotieteen maisteri Tuomas Rimpiläinen: Aseveljistä Lapin polttajiksi – Saksalaiset suomenkielisessä lehdistössä Lapin sodan aikana 1944-1945 (Turun yliopisto).

Valtiotieteen maisteri Pietari Vuorensola: Rauhanturvatoiminnan valmistelu Suomen puolustushallinnossa. Pysyvä valmiusjoukko ja Kyproksen operaatio 1963-1969 (Helsingin yliopisto).

”Rimpiläisen tutkimus käsittelee lehdistön suhtautumista saksalaisiin Lapin sodan aikana. Lehdistöltä vaadittiin äkillistä asennemuutosta saksalaisiin syyskuussa 1944 solmitun välirauhan jälkeen. Rimpiläinen osoittaa, että lehdistö myös pystyi siihen.”

”Vuorensola käsittelee tutkimuksessaan pysyvästä valmiusjoukosta ja Kyproksen rauhanturvaamisoperaatiosta vv. 1963 – 69 käytyä keskustelua. Vuorensolan mukaan eri hallinnon alojen välillä esiintyi reviiritaistelua eikä prosessi muutenkaan ollut vailla ristiriitoja.”

Vuonna 2007 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (1 200 euron stipendi): filosofian maisteri Pekka Jääskeläinen: Kenraalimajuri Nathanael Greenen sotilaallinen ja poliittinen toiminta Eteläisen armeijan komentajana Yhdysvaltain vapaussodassa lokakuusta 1780 helmikuuhun 1781 (Joensuun yliopisto).

”Jääskeläinen käsittelee laajassa gradussaan harvemmin Suomessa tutkittua aihetta eli Yhdysvaltojen vapaussotaa. Aiheen käsittely osoittaa vankkaa perehtyneisyyttä tutkimuskohteeseen, kieliasu on moitteeton, lähteiden käyttö monipuolista ja kriittistä ja tutkimustulokset ja johtopäätökset tutkimusprosessista johdettuja. Tekijä on seuran hallituksen mielestä osoittanut tutkimuksellaan, että suomalaisessa yliopistossa voidaan tehdä jo perustutkintovaiheessa korkeatasoista ulkomaisia sotahistoriallisia ulottuvuuksia sisältävää tutkimusta.”

Toinen palkinto (800 euron stipendi): Filosofian maisteri Katri Hiltula: Sotilaskoti – keidas keskellä kasarmia. Oulun Sotilaskotiyhdistys ry vuosina 1918-2005 (Oulun yliopisto).

”Hiltula selvittää tutkielmassaan monella tasolla ja monesta näkökulmasta, kuinka siviilijärjestö sotilaskotiyhdistys toimi armeijan organisaation sisällä ja tarjosi siellä erilaisia, lähinnä asevelvollisten vapaa-ajan viettoon liittyviä palveluja. Aiheen käsittely on sidottu uskottavasti ja johdonmukaisesti muuhun yhteiskunnalliseen ja myös poliittiseen kehitykseen, ja tutkielman johtopäätökset ovat loogiset ja selkeät.”

Kolmas palkinto (400 euron stipendi) kahdelle tutkielmalle:

Maisteri Matti Kentta: Viron itsenäisyyttä lujittamassa, Suomalaiset Viron maanpuolustuksen jälleenrakentamisessa 1991-2003 (Turun yliopisto).

Antti Vuorenvirta: Brittiläisen panssarivaunun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen (Maanpuolustuskorkeakoulu).

”Kentta kuvaa tutkielmassaan, kuinka Suomi osallistui Viron maanpuolustuksen rakentamiseen maan itsenäistyä uudelleen 1991. Aihe on mielenkiintoinen ja sisältää erilaisia kehitysjaksoja, joissa suomalaistenkin panos vaihteli. Tekijä on onnistunut valottamaan aivan lähimenneisyyden tapahtumia uskottavasti sekä Viron että Suomen näkökulmasta.”

”Vuorenvirta selvittää omassa tutkielmassaan brittiläisen panssarivaunun kehityksessä tapahtuneita muutoksia ja vertaa sitä vastaavaan kehitykseen Saksassa ja Neuvostoliitossa. Tekijä sitoo hyvin muutokset suurvaltojen sotilasdoktriineissa tapahtuneisiin muutoksiin ottaen huomioon myös aseteknisen kehityksen.”

Vuonna 2006 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (1 000 euron stipendi): Valtiotieteen maisteri Meri Tuulia Turunen: ”Mikäs ryssä sinä olet, joka suomea puhut?” Suomensukuiset sotavangit Suomen sotilasviranomaisten suunnitelmissa ja kotirintaman arjessa vuosina 1941-1944 (Helsingin yliopisto).

”Turunen esittelee työnsä seuraavasti: Suomen jatkosodassa saamat suomensukuiset sotavangit (ns. heimosotavangit) muodostivat sotavankimassasta eroteltuna erityisryhmän, joka oli sodan jälkeen tarkoitus sulauttaa osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja uutta Suur-Suomea. Tutkielmassa luodaan kokonaiskuvaa heimosotavankien arjesta ja kohtelusta sekä vuorovaikutuksesta siviiliväestöön Savonlinnan seudulla vuosina 1941-1944. Lisäksi käsitellään erityisesti Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan suomensukuisten sotavankien varalle tehtyjä suunnitelmia sekä niitä ristiriitoja ja jännitteitä, joita ryhmän olemassaolo aiheutti suomalaisessa sotilashallinnossa ja kotirintamalla.”

Toinen palkinto (600 euron stipendi): Filosofian maisteri Anne-Riitta Isohella: Joukkoliikkeestä jalkaväkirykmentiksi. Kuinka Suomi päätti kouluttaa virolaisen joukko-osaston JR 200 (Tampereen yliopisto).

”Isohella esittelee työnsä seuraavasti: Jatkosodan vuosina Suomeen pyrki Virosta muiden pakolaisten joukossa 2 500 nuorukaista, jotka halusivat vapaaehtoisiksi Suomen armeijaan. Tulijoilla oli Suomen johdolle erityinen ehdotus: Suomen armeijan tulisi kouluttaa virolaisista taisteluyksikkö, joka voisi toimia Viron hallituksen joukkoina ja ajaa venäläiset ja tarvittaessa saksalaisetkin miehittäjät Virosta. Erinäisten käänteiden jälkeen Suomen armeija vastasi toiveeseen ja koulutti Jalkaväkirykmentti 200:n erikoisaselajeineen. Suomi teki ulkopoliittisen ratkaisunsa Saksan silmien edessä ja uhmaten muutenkin jo arkaluontoiseksi käyneitä suhteita asevelimaahan. Kuinka Suomi kaikesta huolimatta päätyi perustamaan rykmentin?”

Kolmas palkinto (400 euron stipendi): Filosofian maisteri Jukka Lehto: Kenraalien ja everstien sota. Kenraalimajuri Siilasvuon komentosuhteet eversti Fagernäsin ja everstiluutnantti Turtolan joukkoihin jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 (Joensuun yliopisto).

”Lehto esittelee työnsä seuraavasti: ”Nahkansa menetti meistä moni, Louheen ei päässyt yksikään.” Raatteen tien sankari Hjalmar Siilasvuo oli pilkuntarkka, äkkipikainen ja kiivas mies. Eikä myöskään mikään helppo tapaus esimiehenä. Erityisesti sitä hän ei ollut Frans Uno Fagernäsille ja Usko Johannes Turtolalle jatkosodan hyökkäysvaiheessa kesällä ja alkusyksyllä 1941.”

Vuonna 2005 jaetut palkinnot

Ensimmäinen palkinto (600 euron stipendi): Filosofian maisteri Anu Hakala: Housukaartilaiset eivät tyytyneet. Maarian punakaartin naiskomppania Suomen sisällissodassa (Turun yliopisto).

”Hakala palaa opinnäytteessään Suomen sisällissotaan ja viisikymmenhenkisen Maarian punakaartin naiskomppanian vaiheisiin. Työssään hän on tutkinut, miksi parikymmenvuotiaat työläistytöt hylkäsivät perinteisen naisen paikan ja ryhtyivät sotilaiksi.”

Toinen palkinto (400 euron stipendi): Filosofian maisteri Jussi Kämäräisen: Kun ’ryssänhaju’ suomussalmelaisiin tarttui. Siviilit puna-armeijan miehittämällä Suomussalmella talvella 1939-40 (Joensuun yliopisto).

”Kämäräisen opinnäyte käsittelee puna-armeijan talvisodan aikana Suomussalmelle organisoimaa siviilihallintoa ja sen kohteina olleita, evakuoimatta jääneitä suomalaissiviilejä.”